Hellurei ja hellät tunteet. Niinku otsikostakin huomaa niin kai sitä on jotain tapahtunut... En mitään muuta tee kun nostelen housuja kun tippuvat koko ajan!!
Tänään on sitten virallisesti viimeinen päivä kun hengailen työttömänä ja tuossa kun autolla ajelin niin mietin kovasti eteen tulevia juttuja ja asioita jotka toivon mukaan ei jää vain miettimisen tasolle. Olen hyvin onnellinen että sain vihdoinkin työpaikan millaisesta olen haaveillut ja sellaiset työajat jotka ovat minulle sopivat. Itse olen aina pitänyt tietystä rytmistä elämässä ja työttömänä sellaista ei oikein ole, joten hypin kattoon siitä hyvästä että saan tehdä töitä 8-16 ma-pe. Oppii samalla myöskin arvostamaan sitä vapaa-aikaakin erillä lailla.
Olen myös hirveä fanaatikko aikataulujen suhteen ja noin 90% pysyn niissä jotka itselleni teen. Olen kovasti miettinyt miten saan aikataulutettua työn, harjoittelun, syömisen, vapaa-ajan jne ja niiden lisäksi vielä kotityöt, vaikka ukkokin taloudesta löytyy.
Syömiset ja harjoittelu ovat menneet enempi ja vähempi päin mäntyä tällä viikolla, pitäisi syödä 4-5 kertaa päivässä mutta eipä sitä ole tullut tehtyä. Aikataulut auttaa siihenkin, olen luvannut itselleni että syön aamupalan (vaikka väkisin, ennen en ole sitäkään tehnyt), töissä nyt lounas + muut kahvitauot saa päivän rytmittymään niin aterioitakin ajatellen kuin muutenkin. KAIPAAN RYTMIÄ! Ehkä ensi viikon jälkeen saa sellaisen päälle. Aina painotetaan kaikessa laihtumisessa ja harjoittelussa ruuan tärkeyttä ja moni on antanut minulle vinkkejäkin siihen, kiitos siitä. Harjoittelusta sen verran sanottuna että salitreenit ovat jäänet väliin monesti tällä viikolla (-30 pakkasta, noup,noup,noup).
Ensimmäistä kertaa melkein nauroin ääneen kun kävin kaupassa ja kotona katsoin mitä kassin sisältä löytyi, salaatti tarvikkeita, raejuustoa, maitorahkaa, palautusjuomia, hedelmiä, vihanneksia, maustamatonta kanaa ja täysjyvä pastaa... Olen asunut mieheni kanssa melkein jo 4 vuotta saman katon alla ja tuskin koskaan sinä aikana olemme ostaneet mitään terveellistä, muuta kuin porkkanoita. Varsinkaan kassiin ei ole jäänyt täysjyväpastaa, ei koskaan.
Enää viikon verran siihen että voi kuukauden tuloksia mittailla ja vertailla viime kuukauteen. Saa nähdä miten käy! Niistä sitten enemmän viikon päästä ja myös lisää siitä miten kaiken saa ihan vaan aikatauluttamalla toimimaan, ehkä :D
sunnuntai 24. tammikuuta 2016
lauantai 16. tammikuuta 2016
Lepopäivän mietteitä
Olen paljon lukenut artikkeleita sekä blogeja siitä että ruokavaliossa saa myös herkutella eikä sen pitäisi olla ehdottomasti kielettyä. Ja herkuttelunhan voi tehdä myös terveellisesti, on smoothie juttuja ja nykyään saa myös pussista tehtyä proteiinipitoista vanukasta, vanukkaita en ole kyllä testannut.
Eilen tuli puoli vuotta siitä kun menin kihloihin mieheni kanssa ja kyseinen herra eilen ehdotti että tehdään banaani-kinuski juustokakku. Mietin sitä tehdessäni että syön vain yhden, SIIS YHDEN, palan, mutta yksi pala nyt on tainut muotoutua puoleksi kakuksi. Jos näitä herkuttelu hetkiä kieltää urakalla niin himo sokerimössöihin kasvaa entistä suuremmaksi. Joten en nyt pahoittanu asiasta kovin pahasti omaa mieltäni, huomenna on salipäivä (se saamarin kakku huutaa tuolla jääkaapissa mun nimeä).
Sitten asiasta kukkapurkkiin. Joskus mietin että olenko ainoa ihminen joka katsoo laihdutusohjelmia (esim. Hurja painonpudotus, Jutan puolen vuoden superdieetit jnejne) ja mässäilee samalla? Tätä kun kirjotan niin telkkarista tulee juurikin Hurja painonpudotus. Ja sitten kun sitä kakkua samalla mässäilee ja kattoo niin tulee entistä huonompi omatunto ja ajattelee että tälläki hetkellä voisin syödä vaikka porkkanoita ja olla salilla tai lenkillä.
Ja kun on finaalin aika ja laihtunut henkilö menee viimeistä kertaa puntarille niin toivoo että kyseinen asia sattuisi myös omalle kohdalle. Mietintöjen keskellä huomaakin että on lattialla tekemässä punneruksia, kyllä joskus on näinkin käynyt. Vähän sama kun katsoisi Himohamstraajia tai Siivoushulluja niin on pakko alkaa siivoamaan. Tai vaikka MasterChef ja muita kokkausohjelmia ja sitten on pakko alkaa kehittelemään ravintolatason ruokaa, kuten miehelleni on käynyt, taitaa olla kyseisen ohjelman 5 kausi menossa :D
Telkkarissa taitaa olla myös sellanen järjestys että lauantaisin esitetään laihdutus- ja hääohjelmia (mistä te tiedätte että just naiset kattoo lauantaisin telkkua!) ja sunnuntaina on sitten kaikkien kokkiohjelmien vuoro, sitä ennen on ehkä käyty edellisenä iltana ryypyllä ja hirveessä koomassa katotaan kun joku Gordon Ramsey tekee jotain taivaallista palasta possua. Liha on kyllä semmonen asia mistä en koskaan luovu!
Tämä nyt oli tämmönen hetkellinen avautuminen joten menen jääkaapille, haen pienen siivun kakkua ja jatkan Hurjan painonpudotuksen kattelua, huomenna salille, ihan varmasti menen! 3 kertaa viikossa olen itselleni luvannut sielä käydä!
Kaikkea kohtuudella vai miten se meni?
Eilen tuli puoli vuotta siitä kun menin kihloihin mieheni kanssa ja kyseinen herra eilen ehdotti että tehdään banaani-kinuski juustokakku. Mietin sitä tehdessäni että syön vain yhden, SIIS YHDEN, palan, mutta yksi pala nyt on tainut muotoutua puoleksi kakuksi. Jos näitä herkuttelu hetkiä kieltää urakalla niin himo sokerimössöihin kasvaa entistä suuremmaksi. Joten en nyt pahoittanu asiasta kovin pahasti omaa mieltäni, huomenna on salipäivä (se saamarin kakku huutaa tuolla jääkaapissa mun nimeä).
Sitten asiasta kukkapurkkiin. Joskus mietin että olenko ainoa ihminen joka katsoo laihdutusohjelmia (esim. Hurja painonpudotus, Jutan puolen vuoden superdieetit jnejne) ja mässäilee samalla? Tätä kun kirjotan niin telkkarista tulee juurikin Hurja painonpudotus. Ja sitten kun sitä kakkua samalla mässäilee ja kattoo niin tulee entistä huonompi omatunto ja ajattelee että tälläki hetkellä voisin syödä vaikka porkkanoita ja olla salilla tai lenkillä.
Ja kun on finaalin aika ja laihtunut henkilö menee viimeistä kertaa puntarille niin toivoo että kyseinen asia sattuisi myös omalle kohdalle. Mietintöjen keskellä huomaakin että on lattialla tekemässä punneruksia, kyllä joskus on näinkin käynyt. Vähän sama kun katsoisi Himohamstraajia tai Siivoushulluja niin on pakko alkaa siivoamaan. Tai vaikka MasterChef ja muita kokkausohjelmia ja sitten on pakko alkaa kehittelemään ravintolatason ruokaa, kuten miehelleni on käynyt, taitaa olla kyseisen ohjelman 5 kausi menossa :D
Telkkarissa taitaa olla myös sellanen järjestys että lauantaisin esitetään laihdutus- ja hääohjelmia (mistä te tiedätte että just naiset kattoo lauantaisin telkkua!) ja sunnuntaina on sitten kaikkien kokkiohjelmien vuoro, sitä ennen on ehkä käyty edellisenä iltana ryypyllä ja hirveessä koomassa katotaan kun joku Gordon Ramsey tekee jotain taivaallista palasta possua. Liha on kyllä semmonen asia mistä en koskaan luovu!
Tämä nyt oli tämmönen hetkellinen avautuminen joten menen jääkaapille, haen pienen siivun kakkua ja jatkan Hurjan painonpudotuksen kattelua, huomenna salille, ihan varmasti menen! 3 kertaa viikossa olen itselleni luvannut sielä käydä!
Kaikkea kohtuudella vai miten se meni?
torstai 14. tammikuuta 2016
Otetaan vielä kerran blogi puhtaaksi ja aloitetaan alusta
En ole varmaan kahteen vuoteen kirjottanut yhtikäs mitään mutta nyt teen poikkeuksen asiaan.
Ajattelin, että kun tässä nyt aletaan elämäntaparemonttia tekemään niin miksi ei julkaista asiaa koko maailmalle? Ehkä myös oma mielenkiinto sekä innostus asiaa kohtaan pysyisi yllä kun siitä julkisesti kertoisi. Eikä tämä ole mikään höpönhöpön uudenvuoden lupaus :D
Elikkäs... Aloitetaan vaikka taustoista ja siitä että minulla on ylipainoa, ollut jo vuosia. Monet ovat sanoneet että ei sulla mitään ylipainoa ole! Höpöhöpö!! Jos pituutta löytyy 183cm ja kiloja pahimmillaan melkein 100 niin kyllä se valitettavasti jossain näkyy.
Muutama vuosi sitten lääkäri totesi että selkäkipuni (jotka pahimmillaan yltyi niin pahaksi ettei sängystä päässyt ylös saatikka kävelty) johtuivat ylipainosta. Ajattelin että voi nyt perkele... Silloin en asialle pahemmin mitään tehnyt vaan venyttelin ja söin särkylääkkeitä, venyttely toki hieman kipuihin auttoi.
Viime vuonna kävin terveydenhoitajalla/lääkärillä ja siellä todettiin että ehkäisyvalmisteet ei välttämättä toimi koska ylipainoa on 25kg. No voi perkele ajattelin silloin ja jopa hieman masennuin asiasta. Kävin silloin verikokeissa joissa ei näkynyt kohonnutta kolestroli tasoa mikä estäisi ehkäisyvalmisteiden saannin sen lisäksi myös verenpainetta seurata koska se oli hieman koholla.
Syksy 2015... Työttömänä kotona ei oikein muuta tee kuin istuu 4 seinän sisällä ja syöpöttelee, siivoaa, pyykkää ja laittaa ruokaa. Pääsin syksyllä siivoamaan työkseni pariksi kuukaudeksi ja olin oikein iloinen asiasta, vihdoin jotain tekemistä! Huono puoli siivoamisessa oli se että piti mennä aamu 5 töihin, mutta mitä sitä ei rahan eteen tekisi. Työt loppui ja kahden kuukauden jälkeen kävin puntarilla ja se näytti lukemaa 85,5kg. Siivoamisella ja nukkumisella karistin yli 10kg pois. Kyllä minä toki söinkin siinä työn ja nukkumisen lomassa.
Joulukuu 2015... Joulu, stressi työttömyydestä ja kotona olosta ja siitä ettei kelpaa mihinkään työhön ja tuntee itsensä vain kasaksi paskaa. Vuosi 2015 alkaa tulemaan jo kohti loppua ja joulun jälkeen kävin puntarilla joka näytti kilolukemaa 91. Ajattelin taas että ei perkele, juuri kun pääsin melkein kaikesta eroon niin ne tuli juoksemalla takaisin. Silloin päätin että nyt tämä tyttö ottaa itestään niskaperse-otteen ja tekee asialle jotain.
Ennen uuttavuotta Rovaniemelle avattiin uusi ja hieman lompakkoystävällisempi sali EasyFit. Hankin asiakkuuden, treenivaatteitta ja päätin jättää herkut ja ylimääräisen rasvan pois. Ja tästä alkoi minun muutokseni kohti uutta parempaa ja terveellisempää elämää.
2,5 viikon aikana salilla on käyty jo 7 kertaa ja huomaan jo eron kun kunto on pikkuhiljaa kohonnut. Pystyn juoksemaan jo kovempaa ja jalkaprässissäkin päästiin jo 45kg painoihin. Painossa on myös huomattu muutoksia ja kiloja on karissut jo 1,5kg, ainakin tämän aamuisen punnituksen perusteella. Projektin aikana ajattelin enemmänkin seurata mittanauhaa kuin puntaria.
Voisin laittaa tähän melkeinpä sen "ennen" kuvan mutta jätän sen tekemättä. Voin sitten 6kk päästä laittaa vaikka sali poseerauksen jos sinne asti tätä jaksan. Tavoitteena olisi päästä siihen lääkärin määrittelemään maagiseen 75 kiloon, mutta jos edes vatsamakkaroista pääsisin eroon ja painon 80kg kesään mennessä niin voin rehellisesti sanoa että olen onnistunut! Ja vielä kun sen ylläpitäisi ;)
Ruokavalio on myöskin pistetty ojennukseen joten eiköhän se tästä! Ja eilen sain kuulla että pääsen töihin 6 kuukauden ajaksi! Jei!
Jos alat seuraamaan minun projektia tai edes luet näitä tekstejä silloin tällöin ja saat uutta kipinää omaan liikkumiseesi niin hienoa! Luvassa voi olla vinkkejä liikkumisen suhteen tai ruokajuttuja... Ainakin edistymisestä postailen silloin tällöin. Myös minulle voi laittaa (ja jopa suosittelen) viesteillä vinkkejä treenejä varten tai ruokailua varten, otan ne mielelläni vastaan!
Kiitos jos jaksoit lukea! :)
Ajattelin, että kun tässä nyt aletaan elämäntaparemonttia tekemään niin miksi ei julkaista asiaa koko maailmalle? Ehkä myös oma mielenkiinto sekä innostus asiaa kohtaan pysyisi yllä kun siitä julkisesti kertoisi. Eikä tämä ole mikään höpönhöpön uudenvuoden lupaus :D
Elikkäs... Aloitetaan vaikka taustoista ja siitä että minulla on ylipainoa, ollut jo vuosia. Monet ovat sanoneet että ei sulla mitään ylipainoa ole! Höpöhöpö!! Jos pituutta löytyy 183cm ja kiloja pahimmillaan melkein 100 niin kyllä se valitettavasti jossain näkyy.
Muutama vuosi sitten lääkäri totesi että selkäkipuni (jotka pahimmillaan yltyi niin pahaksi ettei sängystä päässyt ylös saatikka kävelty) johtuivat ylipainosta. Ajattelin että voi nyt perkele... Silloin en asialle pahemmin mitään tehnyt vaan venyttelin ja söin särkylääkkeitä, venyttely toki hieman kipuihin auttoi.
Viime vuonna kävin terveydenhoitajalla/lääkärillä ja siellä todettiin että ehkäisyvalmisteet ei välttämättä toimi koska ylipainoa on 25kg. No voi perkele ajattelin silloin ja jopa hieman masennuin asiasta. Kävin silloin verikokeissa joissa ei näkynyt kohonnutta kolestroli tasoa mikä estäisi ehkäisyvalmisteiden saannin sen lisäksi myös verenpainetta seurata koska se oli hieman koholla.
Syksy 2015... Työttömänä kotona ei oikein muuta tee kuin istuu 4 seinän sisällä ja syöpöttelee, siivoaa, pyykkää ja laittaa ruokaa. Pääsin syksyllä siivoamaan työkseni pariksi kuukaudeksi ja olin oikein iloinen asiasta, vihdoin jotain tekemistä! Huono puoli siivoamisessa oli se että piti mennä aamu 5 töihin, mutta mitä sitä ei rahan eteen tekisi. Työt loppui ja kahden kuukauden jälkeen kävin puntarilla ja se näytti lukemaa 85,5kg. Siivoamisella ja nukkumisella karistin yli 10kg pois. Kyllä minä toki söinkin siinä työn ja nukkumisen lomassa.
Joulukuu 2015... Joulu, stressi työttömyydestä ja kotona olosta ja siitä ettei kelpaa mihinkään työhön ja tuntee itsensä vain kasaksi paskaa. Vuosi 2015 alkaa tulemaan jo kohti loppua ja joulun jälkeen kävin puntarilla joka näytti kilolukemaa 91. Ajattelin taas että ei perkele, juuri kun pääsin melkein kaikesta eroon niin ne tuli juoksemalla takaisin. Silloin päätin että nyt tämä tyttö ottaa itestään niskaperse-otteen ja tekee asialle jotain.
Ennen uuttavuotta Rovaniemelle avattiin uusi ja hieman lompakkoystävällisempi sali EasyFit. Hankin asiakkuuden, treenivaatteitta ja päätin jättää herkut ja ylimääräisen rasvan pois. Ja tästä alkoi minun muutokseni kohti uutta parempaa ja terveellisempää elämää.
2,5 viikon aikana salilla on käyty jo 7 kertaa ja huomaan jo eron kun kunto on pikkuhiljaa kohonnut. Pystyn juoksemaan jo kovempaa ja jalkaprässissäkin päästiin jo 45kg painoihin. Painossa on myös huomattu muutoksia ja kiloja on karissut jo 1,5kg, ainakin tämän aamuisen punnituksen perusteella. Projektin aikana ajattelin enemmänkin seurata mittanauhaa kuin puntaria.
Voisin laittaa tähän melkeinpä sen "ennen" kuvan mutta jätän sen tekemättä. Voin sitten 6kk päästä laittaa vaikka sali poseerauksen jos sinne asti tätä jaksan. Tavoitteena olisi päästä siihen lääkärin määrittelemään maagiseen 75 kiloon, mutta jos edes vatsamakkaroista pääsisin eroon ja painon 80kg kesään mennessä niin voin rehellisesti sanoa että olen onnistunut! Ja vielä kun sen ylläpitäisi ;)
Ruokavalio on myöskin pistetty ojennukseen joten eiköhän se tästä! Ja eilen sain kuulla että pääsen töihin 6 kuukauden ajaksi! Jei!
Jos alat seuraamaan minun projektia tai edes luet näitä tekstejä silloin tällöin ja saat uutta kipinää omaan liikkumiseesi niin hienoa! Luvassa voi olla vinkkejä liikkumisen suhteen tai ruokajuttuja... Ainakin edistymisestä postailen silloin tällöin. Myös minulle voi laittaa (ja jopa suosittelen) viesteillä vinkkejä treenejä varten tai ruokailua varten, otan ne mielelläni vastaan!
Kiitos jos jaksoit lukea! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)